Kylläpä minä olen laiska blogisti. Pitäisiköhän tälle asialle tehdä jotain?
En minä ole laiska. En osaa olla. Jotain pitäisikin tehdä tälle jatkuvalle työnteolle. Teiniviisas poikapuoleni kertoi kiireen olevan asennekysymys, mutta en valitettavasti voi olla hänen kanssaan samaa mieltä. Kun työn alla on yhtä aikaa sekä romaani että näytelmä, kun sivutöinä kirjoittelee lehtijuttuja, sekä yrittää kunnialla suoriutua ison perheen huoltamisesta puolison terveyden pettäessä, silloin ei vuorokauteen saa lisätunteja millään asenteella. Kiire on usein tosiasia. Elämä menee kelloa katsoessa. Kyllä stressaa eikä siihen auta, kun tutut sanovat että älä. Päänsärky, josta en ole kärsinyt vuosikausiin, on nykyään jokaviikkoinen riesa. Hidasta, keho sanoo. Hidasta.
Yritän.
Talviverinen ilmestyy helmikuussa 2013. Tiedän, sinne on pitkä aika.
Jätin Otavalle ensimmäisen version marraskuussa. Kustannustoimittaja kehotti typistämään tarinan keskeltä sadan sivun mittaisen pätkän muutamaksi lauseeksi. Siinähän se joululoma menikin, ja kun aloin kunnolla sorkkimaan, yksi sivuhahmo, Ruotosilmä, alkoi vaatimaan itselleen enemmän tilaa, joten ehkä ihan hyvä, että kirja tulee ulos vasta vuoden päästä. Tiedä miten suohon se mielikuvitushahmo minut vielä vetääkään.
Pidän kyllä kovasti Talviverisestä ja kirjoitin siihen juttuja, joita en olisi uskonut kirjoittavani. Jälleen kerran olen tarinan kyydissä, ja tehtäväni on vain kirjata se ylös. Se on tässä työssä parasta.
Vähemmän parasta on tämän työn tuoma taloudellinen epävarmuus. Apurahani päättyi vuodenvaihteessa, ja kun olen satunnaisten juttukeikkojen varassa, tulot jäävät tammikuussa alle kaikkien köyhyysrajojen. Ja sama meno jatkunee koko kevään. En oikein jaksa uskoa Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahaan.
Viime viikolla sain kyllä parasta mahdollista infoa, kun Suomen Kirjailijaliitto, jonka jäsen nyt vihdoin olen, piti uusille jäsenilleen perehdyttämispäivän alan verotukseen sun muihin erikoisuuksiin.
Sentään hautausavustus on taattu, jos jälkipolville ei tipu miljoonia tekijänoikeuksien muodossa.
Olipas kiva huomata uusi postaus :) Jospa saisin nyt itsekin aikaiseksi heittää tänne kommentin - on nimittäin ollut usein mielessä käydä täällä ihan vain kiittämässä kirjoistasi. Ne kun on NIIN hyviä, ehdottomasti siellä lemppareiden ja mieleenjääneiden lukuelämysten joukossa. Muistan vieläkin sen ihastuksen ja innostuksen, kun avasin Uniin piirretyn polun ja aloin lukea - voiko olla tällaista, vau! Luin kaksi ekaa sivua, sitten keskeytin ja palautin sen kirjastoon. Tiesin, että tämä kirja pitää saada omaan hyllyyn, ja että se pitää lukea ajan kanssa ja nautiskellen, niin ettei palautuspäivä paina päälle. Ja että sen varmasti haluaa lukea useammin kuin kerran - ja luettu onkin. Mukaansatempaava tarina ja kaunista kieltä, ihan täydellinen yhdistelmä, molemmissa kirjoissa. Kiitos.
VastaaPoistaEnkä kyllä malttaisi odottaa vuotta tuohon kolmanteen kirjaan! Mutta onhan se niin, että hyvää kannattaa... Jaksamista vain sinne kiireen keskelle! Helppoahan se tässä päässä on, saa sitten vain kantaa kirjan kaupasta kotiin ja käpertyä sohvannurkkaan nautiskelemaan :)