Sain Sudenlapset jälleen valmiiksi. Vuodenvaihteen jälkeen kirjoitin kirjan uusiksi. Joka sivulta meni tavaraa vaihtoon ja juonikudelma lihoi lopulta kuudellakymmenellä sivulla, vaikka omasta mielestäni karsin turhaa dialogia reilusti pois. Syötin opustani takautumilla ja väänsin muutaman raskaan kierroksen rautalankaa koko homman ympäri. Nyt olen jälleen siinä tilanteessa, että odotan ihmeissäni mitä seuraavaksi. Otavan vuoro.
Väsynyt olen. Kokopäivätoiminen kirjoittaminen on hirveän raskasta!
Kirjoitustauoksi suunnittelimme mieheni kanssa muutaman päivän reissua Roomaan, mutta kun vanhat mahdit päättivät, ettei lähdetä, niin ei sitten. Toteutumaton matkamme tosin maksetaan takaisin ensi tai seuraavalla viikolla, eli ei taloudellista harmia tällä kertaa.
Mutta kun lastenhoito on järjestetty ja muutenkin sopiva paikka lähteä, suuntaamme muutamaksi päiväksi ihan koti-Suomeen kulttuuriretkelle. Ohjelmassa ovat jälleen suosikkini Kansallismuseo, sekä Aboa Vetus ja Vapriikin samurait, joten voihan se olla, että kolmannen kirjan taustoitukseksi menee! Museot, linnat ja rauniot ovat niin inspiroivia!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti