Huh huh. Työt kukkakaupassa loppuivat tänään. Onneksi. Kädet eivät kestäisikään enää yhtään solmua paketin kaulaan. Pikkurillin ulkosyrjät ovat hiertyneet muovinarusta verille. Voi kirjailijan sormiparkoja!
Mutta eipä tarvitse nyt kirjoittaakaan pariin viikkoon ainakaan! Minä vedin itseni äärirajoille ja synnytin Sudenlasten viimeisimmän version joulukuun öinä ja sain lähetettyä sen kustannustoimittajalleni eilen. Nyt odotan pää pölkyllä, mitä Otava sanoo. Kustannuspäällikkö lukee myös tämän version.
Aika hyvillä mielin olen, ja luottavainen. Kyllähän tekstiä varmaan joutuu vielä hiomaan, mutta tuskin ihan hirveästi.
Olen antanut romaanin myös muutamalle luotetulle esilukijalle, joiden mielipidettä arvostan, ja onhan se jännä nähdä miten kustantamon ja tavallisen lukijan näkemykset eroavat, jos eroavat. Eli itse olen nyt tilanteeseen tyytyväinen. Olen ylpeä itsestäni, että sain kirjan käsistäni. Minulla kun on se vika että hion sitä loputtomiin. Pieni tauko tekee nyt hyvää, ja ulkopuoliset silmät näkevät aukkokohtia, joita en itse löydä. Ensi vuoden puolella sitten jatketaan.
Nyt olisi sitten se joulu. Olen kyllä levon tarpeessa, enkä olekaan ottanut mitään paineita juhlakauden suhteen. Minä nostin jo kädet pystyyn joulukorttirumban osalta ja ilmoitin facebookissa jättäväni kirjeet kirjoittamatta kun ei löydy intoa eikä potkua siihen hommaan. Ystävät kyllä ymmärtävät ja muut saavat olla ymmärtämättä.
Siivouksesta ei voi livetä, se on huomenna, ja tänään väsätään eilenpaistetuista osista piparilinnoitus. Kuusi on vielä maassa, se kasvaa kellarin nurkalla ja jos jaksan, metsuroin sen illalla kylpyhuoneeseen sulamaan. Siinäpä suurimmat. No panic.
Itsekkyys on joskus ihan hyvästä. Säälin kaikkia niitä jotka väsäävät marttyyreina suvun odotusten mukaisia illallisia ja suorittavat juhlapyhinä rituaalin toisensa perään pysähtymättä ajattelemaan, minkä vuoksi. Ketä se kiireellä tehty kaaos palvelee?
Sellaisia miettii väsymisen kautta vapautunut kirjailijanalku, jonka paras joululahja oli viime vuonna se hetki, kun aviomies talutti sinisenä hetkenä pihalle ihastelemaan juuri sytytettyjä kynttilöitä. Siinä oli puhdas joulun ydin siinä hetkessä.
Rauhaa ja rakkautta kaikille!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti